Vår familj har drabbats av en hel del klanteri på sistone...Det började i tisdags då jag, lillebror och mommo var till stan. Vi parkerade bilen, hurrade ur barnvagnen och lillebror (som vaknade så snart bilen stannade...) och funderade vilken butik vi skulle styra iväg till först. Vi bestämde oss för den mysiga antikaffären på Handelsesplanaden. Nå sagt och gjort, vi promenerade iväg och där fanns som vanligt en hel del spännande saker.
Sen tittade vi på sockor och vantar och vinterkläder och en hel massa annat (utan att hitta just någonting...) och sedan då vi på eftermiddagen satt på ett av stadens caféer slog det mig plötsligen...
-Men vi la ju inte i några pengar i parkeringsautomaten i morse. Min mamma tittade aningen chockat på mig och så gick det upp ett ljus för henne också.
–Nä, det gjorde vi ju inte. Hur kunde vi vara så klantiga?? Så kvistade hon iväg till bilen för att se om lapplisan kanske eventuellt mot all förmodan skulle ha missat vår bil. Men lapplisan hade utfört ett troget arbete och en vit lapp grinade på vindrutan. Som om nu någon hade trott nåt annat...
35 euro minsann, där for största delen av månadens vårdbidrag. (Resten av det furstliga vårdbidraget handlade jag upp hihi).
Meille on sattunut pahoja mokia tällä viikolla...Kaikki alkoi tiistaina kuin minä, pikku W ja mummu lähdimme kaupunkiin. Pysäköimme ja otimme lastenvaunut autosta ja pikkuveli (joka tietenkin heräsi kun auto pysähti) ja sitten rupesimme miettimään mikä olisi päivän ensimmäinen kohde. Lähdimme Kauppapuistikon mukavaan antiikkiliikkeeseen ja katselemista riitti siellä.
Sen jälkeen katsoimme myssyjä ja sukkia ja talvivaatteita ja sitten iltapäivällä kun istuimme kaikessa rauhassa yhdessä kavilassa, muistin yhtäkkiä : -Mutta emmehän laittaneet rahaa pysäköintiautomaattiin aamulla. Äitini katsoi minua hiukan shokissa ja sitten hänkin muisti:
-Ei, sitä emme tehneet. Miten voisimme olla niin tyhmiä?? Hän lähti katsomaan jos lappuliisa
jostain kumman syystä ei olisi huomannut autoamme, mutta lappuliisa oli tehnyt huolellisen
työn ja lappu odotti meitä. Ei niin , että olisimme uskoneet mitään muutakaan…
35 euroa just, just. Siihen meni suurin osa hoitotuesta. Loput ISOOSTA hoitotuesta meni shoppailuun , hihi). 
En charmig fotoalbum fylld av gamla fotografier hittade jag i antikaffären och den är jag väldigt glad åt! Det fanns också några andra saker jag skulle ha velat ha, men efter P-lappen
så kändes det inte aktuellt att gå tillbaka och hämta dem...
Ihana valokuva-albumi täynnä vanhoja valokuvia oli tiistain saalis antiikkiliikkestä ja olen siitä kovin tyytyväinen! Olihan muita tavaroita joita olisin halunnut, mutta P-sakon jälkeen ei ollut ajankohtaista lähteä niitä hakemaan enää…
På hemvägen for vi via en av Vasas största loppisar och där hittade jag endast en sak som jag ville ha och det var denna lilla Madonna för 50 cent. Ungefär vad som fanns kvar i börsen...
Kotimatkalla kävimme Vaasan suurimmalla kirpputorilla ja siellä oli ainoastaan yksi tuote mitä halusin ostaa ja se oli tämä pieni madonna, joka maksoi 50 senttiä! Suurin piirtein mitä oli lompakossa jäljellä….
Sen till klanteri nr 2. Idag har jag jobbat på hemmakontoret och sambon har varit hemma och skött lillebror. Då lillebror borde ha legat och vilat middag i vagnen ute på gården (sambon hade glömt babyvakten) tittade J ut genom fönstret och ropade :
- Här kommer en krypande på gräsmattan... och satte sedan av i en väldig fart nerför trappan och jag efter. Då vi öppnade dörren möttes vi av en vrålande rödgråten liten kille som klättrat (ramlat?) ur vagnen och begett sig mot huset själv då ingen hört att han var vaken. Tur får man ju verkligen säga att han kröp i rätt riktning och att han inte verkar ha skadat sig...(Han har precis lärt sig att gå, men det fungerade inte så bra på gräsmattan...)
Efter en stund i mammas knä, en tuttflaska med mjölk och några specialförmåner som att få leka med mobiltelefonen, så var lillebror strålande glad igen.
Hoppas nu att det inte händer något mera elände denna vecka....
Moka nro 2 tapahtui tänään. Olen tehnyt töitä kotikonttorissa ja avopuoliso on hoitanut pikku W:tä. Kun pikkunen piti olla päiväunella lastenvaunussa pihalla (avopuoliso oli unohtanut itkuhälyttimen), J katsoi ulos ikkunasta ja huusi:
-Tässä on yksi konttaamassa nurmikolla ja sitten hän lähti rapusta alas ja minä seurasin. Kun avasimme oven tuli vastaan huutava pikkukaveri, joka oli jotenkin päässyt vaunusta ja lähtenyt taloa kohti itse, kun ei ketään oli huomannut, että hän oli hereillä. Hän on vastikään oppinut kävelemään, mutta käveleminen ei toiminut niin hyvin nurmikossa…Onneksi hän lähti konttaamaan oikeaan suuntaan ja näyttää siltä että poika on kunnossa.
Pieni hetki äidin sylissä, tuttipullo maitoa ja muutamaa erikoisetuja, esimerkiksi kännykän kanssa leikkimistä, ja pikkuveli oli taas iloinen ja reipas…
Toivottavasti ei tapahdu muita onnettomuuksia tällä viikolla enää…
